Kartano Kievarin lavatanssin tarina

Otteita lavatanssin vaiheista Suomen historiassa

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, hevonen ja mies peltotöissä, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto, Finna.fi
Hevonen ja mies peltotöissä, Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto Finna.fi

Näissä perin jäisissä olosuhteissa on kehittynyt aivan ainutlaatuinen lavatanssikulttuuri....

Suomen kansa tunnetaan sisustaan. Säiden armoilla hengissä pysyminen on ollut ikuinen taistelu ja vain tarmokkaimmat ovat selvinneet. Ikuisen raatamisen ja yksinäisyyden hetkinä on ihmisillä ollut myös tilaa haaveiluun ja toiveisiin omasta torpasta ja omasta perheestä.

Vallitseva hiljaisuus ja ympäröivän luonnon äänet. Pakkasen pauke, keväisin pesimään saapuvien kurkien kestämätön ulvonta ja kesällä kuikan kaipaava uikutus. Saunan sihinä ja sihisevän höyryn mukanaan tuoma rentoutumisen verho. Ja se ihmisen ikävä toisen luo...

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, talkooleiriläiset talon tyttärien kanssa pyykillä, Vihti, Hyvärinen 1942, Museovirasto Finna.fi
Talkooleiriläiset talon tyttärien kanssa pyykillä, Vihti, Hyvärinen 1942, Museovirasto Finna.fi

Arjen roolit unohtuivat lavatansseissa

Läheisyyden kaipuu on saattanut osaltaan vahvistaa suomalaisen tanssikulttuurin muodostumista. Lavatansseissa raavasta työtä tekevä mies on kautta aikojen pudottanut kovan kuorensa ja herkistänyt
itsensä tanssimusiikin vietteleville tahdeille. Nainen on puolestaan saanut jättää hetkeksi vastuunsa perheen taloudenhoidosta, ja vaihtaa päälleen juhlamekon.

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, lavatanssit Raja-Karjalassa, kuvaaja Pietinen 1938, Museovirasto, Finna.fi
Lavatanssit Raja-Karjalassa, kuvaaja Pietinen 1938, Museovirasto, Finna.fi

Lavatanssin juuret ovat syvällä perimäkulttuurissa

Lavatansseihin lähtö oli ja on edelleen juhlaa. Paikalle saavutaan puhdistautuneena ja parhaat päällä. Sieltä haetaan läheisyyttä, tuttavuuksia ja uusia kokemuksia. Tansseissa vastakkaista sukupuolta voi lähestyä avoimesti ja ennakkoluulottomasti, ja sen pienen hetken verran kahdesta tulee yksi.

Vaikka ajat muuttuvat, tanssikulttuuri jatkaa yhä kehitystään ja se on vahva osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Sen juuret ovat syvällä sukupolvien välisessä perimäkulttuurissa.

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, päivätanssit sunnuntaina, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49, Museovirasto, Finna.fi
Päivätanssit sunnuntaina, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49, Museovirasto, Finna.fi

Aluksi tanssit levisivät Euroopan hoveista

Alun perin tanssit levisivät kansan keskuuteen Euroopan hoveista ja niitä jatkojalostettiin omiin yhteisöihin sopiviksi. Tuohon aikaan tavallinen kansa matki aatelisia monessa, tanssi mukaanluettuna. Vanhimpana Suomessa tunnistettavista tanssimuodoista pidetään ketjutanssia, jonka musiikki palautuu aina 1300-luvulle saakka.

Puolalaisperäinen polska tuli tunnetuksi suomalaisen talonpoikaisväestön keskuudessa 1700-luvun alkupuolella, jonne se rantautui Ruotsin kautta. Polska osoittautui hyvin muuntumiskykyiseksi tanssiksi, jota tanssittiin sekä pareittain että isommissa kuvioissa. Se nousi 1700-luvulla niin hallitsevaksi, että hetkellisesti sana "polska" tarkoitti tanssia yleensä.

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, Pohjoismaisen kauppakomitean juhlapöytä Ritarihuoneella, Pietinen kuvaaja, 1931 Museovirasto, Finna.fi
Pohjoismaisen kauppakomitean juhlapöytä Ritarihuoneella, Pietinen kuvaaja, 1931, Museovirasto, Finna.fi

Moninainen tanssien kirjo alkaa muodostua 1800-luvulla

Valssi, masurkka, polkka ja sottiisi tulivat Suomeen paritansseina, mutta niitä sovellettiin myös kuviotansseissa. Karjalan alueella omaksuttiin myös Venäläisiä vaikutteita. 1800-luvulla näistä eri ikäisistä aineksista kehittyi kansan keskuudessa tavattoman monimuotoinen tanssien kirjo.

Tanssit vaihtelivat paikkakunnalta toiselle, ja samannimistä tanssiakin saatettiin tanssia eri alueilla eri tavalla, mutta kaiken kaikkiaan yksittäisten kuntien alueilla tunnettujen tanssien määrä oli kunnioitettava. Esimerkiksi vuonna 1934 tehdyssä kiertokyselyssä Saarijärveltä kirjattiin 94 tanssia: 74 tanhua, 6 polkkaa, 4 valssia, 6 masurkkaa, 3 saksanpolkkaa ja yksi tunnistamaton tanssi.

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, Tanhuajia SNLLn kansainvälisissä naisvoimistelukisoissa Pallokentällä, 1929, Museovirasto, Finna.fi
Tanhuajia SNLLn kansainvälisissä naisvoimistelukisoissa Pallokentällä, 1929, Museovirasto, Finna.fi

1900-luvulla lavatansseja säädeltiin huviverolla

1900-luvulla syntyi liikehdintää lavatansseja vastaan ja säätely alkoi erittäin rankalla kädellä. Valtiovalta suhtautui lavatansseihin hyvin kielteisesti ja pyrki hillitsemään sitä huviverolla. Huvivero säädettiin vuonna 1914 ja oli käytössä vuoteen 1981 saakka. Korkeimmillaan se oli 50 prosenttia lipun hinnasta. Tuona aikana lavatanssit saatettiin myös järjestäjien puolesta naamioida iltamiksi, joiden lopussa oli
lupa verotta pitää tunnin tanssit.

Jos poliisit sattuivat paikalle tilaisuuden alussa tanssien ollessa jo käynnissä, saattoi joku vaikkapa aloittaa juhlapuheen kesken tanssimisen ja musiikki keskeytettiin.

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, Lavatanssit, 1930-luku, Museovirasto, Finna.fi
Lavatanssit, 1930-luku, Museovirasto, Finna.fi

Kieltolain aikaan hääpari sai tanssia vain yhden valssin

Yksityisiin kotikutsuihinkin puututtiin, jos vieraita oli liian monta. Häissä hääpari sai tanssia yhden valssin, muiden tyytyessä katselemaan. Häävalssi oli noina aikoina niin odotettu ja tärkeä osa juhlaa, että se on edelleenkin tärkeä osa suomalaista hääperinnettä.
Kartano Kievarin lavatanssin tarina, Tanhuajia SNLLn kansainvälisissä naisvoimistelukisoissa Pallokentällä, 1929, Museovirasto, Finna.fi
Feliks & Lilja Korhosen häätanssijaiset Mäki-Harjan tilalla, kuvaaja Niemelä Alfred, 1928, Museovirasto, Finna.fi

Tanssiminen kiellettiin sota-aikana

Suomi on tiettävästi ainoa maa maailmassa, jossa tanssiminen kiellettiin toisen maailmansodan aikana. Ensimmäinen kielto määrättiin talvisodan alussa. Välirauhan aikana lavatanssit sallittiin, mutta jatkosodan alettua julistettiin tanssikielto uudestaan, ja se oli voimassa yli kolme vuotta. Kaikista näistä säädöksistä huolimatta tanssikulttuuri piti pintansa, ja sen suosio kansan keskuudessa kasvoi ja
kukoisti. Eritoten sotien jälkeistä aikaa kutsutaan lavatanssien kulta-ajaksi.

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, päivätanssit sunnuntaina, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49 Museovirasto, Finna.fi
Päivätanssit sunnuntaina, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49, Museovirasto, Finna.fi

Tanssilavat ja suositut tanssilajit

Suomessa on tänäkin päivänä hieman noin 200 säännöllisesti toimivaa tanssilavaa tai lavana toimivaa
seurantaloa. Nykyisillä suosituilla tanssilajeilla on kansainväliset juuret, mutta niistä on sukupolvien aikana kehittynyt kansallisia muunnoksia. Yksi tanssijoille merkittävimmistä tansseista on suomalainen tango, jonka kautta koetaan suuria tunteita sekä tanssillisuuden että tunnetilan näkökulmasta. Niin ikään ainutlaatuisiksi suomalaisiksi tansseiksi voidaan lukea fusku ja foksi, joissa tanssityyli on kehittynyt poikkeavaksi muualla tanssittavasta tyylistä.

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, tuntematon tanssilava, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49, Museovirasto, Finna.fi
Tuntematon tanssilava, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49, Museovirasto, Finna.fi

Ajan myötä lavatansseille on kehittynyt oma etiketti

Lavatansseille on kehittynyt ajan myötä myös oma etiketti, joka pyrkii tekemään tansseista kaikille osapuolille miellyttävän. Tanssijat järjestäytyvät lavalla niin, että naiset ja miehet seisovat kummatkin omassa rivissään. Kyltillä tai valotaululla osoitetaan, kumpi sukupuoli on hakuvuorossa. Lavaa kierretään vastapäivään, ja paikallaan pysyvät tanssit tanssitaan usein lavan keskialueella. Mies on tanssissa perinteisesti viejä ja nainen seuraaja.

Orkesterin odotetaan soittavan kaksi peräkkäistä samaan tanssirytmiin kuuluvaa kappaletta, ja ne tanssitaan saman parin kanssa. Sen jälkeen molemmat kiittävät tanssista, mies palauttaa naisen paikalleen, ja molemmat kiittävät uudestaan.

Kartano Kievarin lavatanssin tarina, päivätanssit sunnuntaina 2, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49, Museovirasto, Finna.fi
Päivätanssit sunnuntaina, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49, Museovirasto, Finna.fi

Ennen tanssitaito oli pääosin perimätietoa

1900-luvun loppupuolelle asti tanssitaito opittiin pääasiassa sukulaisilta tai ystäviltä. Usein isät opettivat tyttäriään tanssimaan ja pojat tanssittivat puolestaan tätejään tai siskojaan. Jotakin lavatanssiperinteen kulttuurillisesta voimasta kertonee myös se, että ulkomailla asuvat suomalaiset ovat perustaneet monin paikoin yhteisöjä, jotka kokoontuvat yhteen Suomi-tanssien eli lavatanssien merkeissä. Lavatanssit ovat siis omalta osaltaan vahvistaneet myös ulkosuomalaisten suomalaista kulttuuri-identiteettiä.

Nykyään tanssitaito opitaan tanssikursseilla

Nykyään tanssikouluilla, lavatanssikerhoilla ja -yhdistyksillä on merkittävä rooli tanssiperinteen välittämisessä. Tanssikoulut ja paritanssiin keskittyvät yhdistykset järjestävät tanssinopetusta erilaisten
tanssikurssien muodossa. Tunnettuja tanssilajeja on nykyään kymmeniä ja niitä opetetaan ympäri Suomen samoilla perusaskeleilla, vain opetettavat kuviot vaihtelevat.

Erityistä huomiota kiinnitetään myös parin kanssa tanssimisen perustekniikkaan, eli viemiseen ja seuraamiseen. Vaikka lavatansseissa käyvät hakevat itselleen edelleen sosiaalista kanssakäymistä, tanssikulttuurin kehittymisen myötä tanssi koetaan tänä päivänä myös terveellisenä liikuntamuotona, joka edistää tanssijan sosiaalista, henkistä ja ruumiillista terveyttä.

Lavatanssit lisättiin Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon

Lavatanssi on ainutlaatuinen osa suomaista elävää kulttuuria, jota eivät edes päätöksentekijät säätelyillään ole pystyneet murtamaan. Lavatanssit ovat niin tärkeä ja elävä osa suomalaista identiteettiä, että Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt Lavatanssin Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2017.

Lavatanssi on esi-isiemme jättämä perintö ja osa meitä. Ole ylpeä siitä.
Tanssitaito on lahja, jonka voi aidosti jakaa. Tanssista syntyy aivan oma, juuri sinun näköisesi kokemus.

Sisältö

Teksti: Nina Pirttiniemi, tanssi.net, Lavatanssit - Elävä perintö

Kuvat: Suomen museovirasto
  1. Hevonen ja mies peltotöissä_Kansatieteen kuvakokoelma_Museovirasto_Finna.fi
  2. Talkooleiriläiset talon tyttärien kanssa pyykillä, Vihti, Hyvärinen 1942_Kansatieteen kuvakokoelma_
    Suurtalkoot ry:n kokoelma_Museovirasto, Finna.fi
  3. Lavatanssit Raja-Karjalassa, kuvaaja Pietinen 1938_Historian kuvakokoelma_Valokuvaamo Pietisen kokoelma_Museovirasto_Finna.fi
  4. Päivätanssit sunnuntaina 3, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49_Kansatieteen kuvakokoelma
    Antellin kokoelmat/Pekka Kyytisen kokoelma_Museovirasto_Finna.fi
  5. Pohjoismaisen kauppakomitean juhlapöytä Ritarihuoneella, Pietinen kuvaaja, 1931_Historian kuvakokoelma_Valokuvaamo Pietisen kokoelma_Museovirasto_Finna.fi
  6. Tanhuajia SNLLn kansainvälisissä naisvoimistelukisoissa Pallokentällä_1929_Historian kuvakokoelma_Korttikeskuksen kokoelma_Museovirasto_Finna.fi
  7. Lavatanssit, 1930-luku_Historian kuvakokoelma_ Museovirasto _ Finna.fi
  8. Feliks ja Lilja Korhosen häätanssijaiset Mäki-Harjan tilalla, kuvaaja Niemelä Alfred, 1928_Historian kuvakokoelma_Kimy-Kustannus Oy:n kokoelma_Museovirasto_ Finna.fi
  9. Päivätanssit sunnuntaina, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49_Kansatieteen kuvakokoelma
    Antellin kokoelmat/Pekka Kyytisen kokoelma_Museovirasto_Finna.fi
  10. Tuntematon tanssilava, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49_Kansatieteen kuvakokoelma
    Pekka Kyytisen kokoelma_Museovirasto_Finna.fi
  11. Päivätanssit sunnuntaina 2, kuvaaja Kyytinen Pekka 1945-49_Kansatieteen kuvakokoelma
    Antellin kokoelmat/Pekka Kyytisen kokoelma_Museovirasto_Finna.fi
  12. Kartano Kievarin lavatanssit vuonna 2015
  13. Lavatanssin tarinan kuvauspäivä Kartano Kievarilla lokakuussa 2021

Lavatanssin tarina video

Vuoden 2021 syksyllä Kartano Kievarilla kuvattiin Lavatanssin tarina-video.

Videon toteuttamisen mahdollisti Äänekosken kaupungin Matkailuelinkeinon muutostarpeet ja digitaalinen saavutettavuus kehittämishanke.